Muutaman päivän kuluttua näyttely
avautuu. Mieleni täyttää pakahduttava odotus. Sunnuntaina alkaa näyttelyn
ripustaminen. Henkinen valmistautuminen on jo kestänyt tovin. Oikeastaan siitä
saakka, kun taiteilija lähetti ensimmäisiä kuvia näyttelyyn tulevista
teoksista. Hienolta näyttää. Olemme Olli Joen kanssa tehneet yhdessä
näyttelyitä jo 25 vuotta, siis ihmisiän. Näyttelyitä on ollut Pariisissa ja
muualla Ranskassa sekä Ruotsissa. Myös Milanossa olemme piipahtaneet näyttelyn
merkeissä. Suomessa yhteinen näyttelytoimintamme alkoi useiden Ranskan vuosien
jälkeen Helsingin tuomiokirkon kryptassa viitisentoista vuotta sitten.
Kaikkien Olli Joen kanssa
toteuttamiemme näyttelyiden yhteinen piirre on avajaispäivää edeltävien päivien
valtaisa kaaos, joka käsittämättömällä tavalla aina järjestyy upeaksi ja
vahvaksi näyttelyksi. Työt ovat hienoja, mutta jollain ihmeellisellä tavalla
taiteilija aina onnistuu järjestämään suloisen härdellin. Galleristin tehtäväksi
jää tuon kaaoksen kanavoiminen tasapainoiseksi ja järjestelmälliseksi
taidetapahtumaksi. Sekin on omalla tavallaan kiehtovaa.
Olli Joki on henkilönä kuviensa
näköinen. On ihmisiä, joiden elämä soljuu eteenpäin tasaisesti ilman suuria
yllätyksiä. Olli Joen kohdalla tilanne on päinvastainen. Aina tapahtuu. Ja
jälleen saa syntynsä uusi maalaus. Hän näkee maailman eri tavalla kuin tavallinen
ihminen. Katukahvila Pariisissa esimerkiksi näyttää ohikulkijasta viihtyisältä
kokonaisuudessaan. Olli Joki taas poimii
näkymästä vain usein kapean otoksen. Se voi olla ravintolan kantavieras
kantapöydässään espressonsa tai viinilasinsa ääressä, ylpeänä työtään tekevä
tarjoilija tai elämänsä ehtoopuolelle ehtinyt, mutta omasta mielestään vielä
hehkeä kaunotar. Nämä hahmot siirtyvät luonnoskirjan kautta kankaalle.
Tilanteesta riippuen luonnoskirjana voi toimia myös lautasliina tai laskun
kääntöpuoli. Upeita elämältä maistuvia kuvia. Myös galleristille yhteinen matka
on ollut ja on hieno ja yllätyksiä täynnä oleva seikkailu.
